Arvontaa Shalmiakilla

Aivan ihania kankaita Shalmiakilla ja nyt siellä on arvonta!! linkistä osallistumaan: http://shalmiak.com/shalmiak-giveaway/

Ihana ja inspiroiva kirja-arvonta HELhome-blogissa:
http://helhome.blogspot.fi/2014/08/arvonta.html?spref=fb

Neuvolakortin kotelo

Melkolailla heti kun sain tietää raskaudestani, tuli hirmuinen vimma tehdä itse neuvolakortille kiva kotelo. Netissä olin nähnyt paljon erilaisia, inspiroivia kuvia kivoista koteloista. Pöllövillitys on iskenyt minuunkin ja lopulta päädyin suunnittelemaan pöllöapplikaation netistä löydetyn piirroskuvan perusteella.

Tarvittavat kankaat löytyi tilkkulaatikosta, joten mitään ei tarvinnut hankkia tätä varten. Pohjalle valitsin vaaleansinisen pehmeän, mutta joustamattoman babysametin ja pieniin applikaatioihin puuvillaa, pöllön kehoon jotain harvempaa kudosta kun ei mieleisen väristä puuvillatilkkua löytynyt.

Kuva jatkuu takakannen toiseen reunaan asti. Ompelujälki on melkoista räpellystä, olihan tämä ensimmäinen applikaatio moneen vuoteen. Joskus about 15 vuotta sitten niitä tuli tehtyä enemmänkin.

Sisäpuolelle halusin paljon erisyvyisiä taskuja, koska muistelin että sinne kertyy kaikenmaailman lippulappusta ja oikein muistin.. Sisäpuolen kangaskin on ihan puuvillaa, helppoa käsitellä, samoin sydämet.

Vaunuverhoja ja verhottuja vaunuja

Netistä saa jos jonkinlaisia vaunuverhoja. On merkkituotteita ja on itsetehtyjä. Kuosejakin löytyy. Mutta jos haluaa takuulla hyvin juuri niihin omiin vaunuihin tai rattaisiin istuvan mallin, niin paras on tehdä itse. Vaunuverhohan on helppo toteuttaa ja kangaskaupat pullollaan aivan ihania kankaita. Toinen rattaiden piriste on istuinpehmusteet, joihin myös miellyin netistä vaunuverhojen malleja katsellessani.
Ja taas tuumasta toimeen ja ompelukone surraaamaan.

Ensin otin käsittelyyn mummolavaunut, jotka on kaverilta saadut, monta lasta ansiokkaasti kyydinneet vanhat Emmaljungat. Oisko tuo malli City Cross, en ole varma. Iästään huolimatta varsin hyväkuntoiset kärrit ja jousitus huippuluokkaa, kyllä näillä vielä matkaa taittaa kummasti.

 

Näihin tein harjoituksena nalletrikoosta pidemmän mallisen vaunuverhon sekä Ikean napakasta, hieman paksummasta kankaasta pehmusteen. 

Sitten käsittelyyn meidän omat vaunut, Emmaljungan Smartit, vuosimallia 2009. Nämä siistit ja hyväkuntoiset yhdistelmät bongasin tori.fi sivulta. Mukaan tuli "kaikki mausteet" eli hoitolaukku, pari lämpöpussia, jalkapeitteitä useampikin sekä tietysti sade- ja hyttyssuojat. Kangaskaupasta löytyi ihanaa pilvikuosista trikoota josta tuli vaunuverho näiden koppa-osaan sekä travel-systemin vaunukoppaan myös (siitä kuvia tulossa myöhemmin, kunhan on kaikki osat valmiina). Kiinnitysrenkaita tilasin Laurelin- nettikaupasta, josta saa erivärisiä Addbaby-merkkisiä monitoimirenkaita irtotavarana 70 sentin kappalehintaan. 

Ratasosaan ompelin pidemmän mallisen verhon, että se suojaisi paremmin auringonpaisteelta kesäaikaan. Verhon muodon kikkailin kuomun aukkoa vasten kaavapaperille piirtämällä. Tähän valitsin kankaaksi puuvillaisen pöllökuosin. Tässä kuvassa verho on vielä kiinnitetty suihkuverhorenkailla, Laurelin-pakettia odotellessa.

Samasta pöllökankaasta ompelin myös ratasosaan istuinpehmusteen. Kaavat sain lämpöpussin mallia mukailemalla. Selkänojan yläosaan tein "pussin" eli pehmuste ei pääse valumaan alaspäin. Lisäksi takana on kuminauhakiinnitys. Jalkopäähän laitoin paksumpaa verhoilukangasta, koska kulutus tulee olemaan kovempi siellä missä kengät osuu kankaaseen.

Tässä vielä verho "lepoasennossa" jossa se kulkee mukavasti mukana silloin kun sitä ei käytetä.



Samantyyppiset verhot tein myös travel-systemin kaikkii osiin, mutta niistä sitten oma postaus kunhan ratasosan pehmustekin on valmiina.

Ilo ja ylpeys

Lapseni ovat.Kaikki kolme.  Mutta on niitä pienempiäkin iloja ja ylpeydenaiheita.
Mieheni kävi viime syksynä Hollannissa. Pyysin tuomaan tuliaisia ja tultuaan hän ilmoitti että "toin sulle niitä siemeniä". Mietin jo että mitä ihmettä se nyt hölmöilee, siemenet ja Hollanti ei kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä. Noh, onneksi hetken päästä paljastui että kyseessä oli kuin olikin toivomani tulppaanin sipulit. Mieheni oli valinnut värit ja lajikkeet ja nätit valitsikin.

 Oranssia

Vaaleanpunaista, violettia ja liilaa. Ja rikkaruohoja. Mutta näyttääpähän rehevämmältä tuo kukkapenkki kun on ne rikkaruohot siellä täytteenä..

Sängynpääty ja prinsessanurkkaus

Pitkään olin suunnitellut jos jonkinlaista sängynpäätyä meidän sänkyymme mutta toteutusasteelle ei yksikään suunnitelma ollut yltänyt. Sitten menin käymään ystävän luona, jossa olivat nostaneet vanhan välioven sängyn päätyyn. Ja se näytti tosi hyvältä siinä! Samointein asiaa piti alkaa pohtimaan ja hetken päästä olinkin onnellinen vanhan välioven omistaja. Samasta osoitteesta löytyi siis minullekin ihana vanha ovi jonka sain vielä ihan kotiovelle asti tuotuna.

Ovessa oli monta kerrosta maalia ja pohjimmaisena jonkin sortin vahakerros ilmeisesti. Lisäksi sitä oli ajan myötä muokattu oviaukkoon paremmin sopivaksi eli lyhennetty toisesta päästä ja jatkettu toisesta, molemmat toimenpiteet ilmeisen vinosti. Purin jatkot mutta vino lyhennys sai jäädä, se tuntui kuuluvan oveen, joten en sitä lähtenyt oikaisemaan.

Koska maalia oli monta kerrosta, totesin että helpointa/nopeinta olisi poistaa se kuumailmapuhaltimella ja rapsuttelemalla. Tai joku myrkky olisi varmaan toiminut myös, en tiedä..
Joka tapauksessa vanhat maalit läksi mukavasti näin ja lopuksi hioin koko oven ensin karkeammalla, sitten hienolla hiomapaperilla.

Aivan kaikkea väriä en tarkoituksella poistanut. Tässä vaiheessa vielä mielessä kuulsi ajatus hempeän läpikuultavasta vahakerroksesta jonka alta vanhat maalijämät kauniisti pilkottaa. Välillä mietin myös että ovi olisi kaunis juuri tuollaisena.

Rautakaupasta tarttui kuitenkin mukaan harmaa puuvaha, jonka piti olla läpikuultavaa, mutta koska tämä ei ollut mikään hyvä vaha, niin jälki oli todella rumaa ja sitä joutui levittämään monta kerrosta että sai edes jotenkuten silmää miellyttävän pinnan aikaiseksi. Levitin vahan rätillä, kokeiltuani sientä sekä vaahtomuovisivellintä myös. Olen monia vahoja käyttänyt mutta tämä oli huonointa kaikista kokeilemistani. Vielä kun nimen muistaisin...
Mutta, lopputulos oli sitten tämä, eli melko hyvin peittävä harmaa vahapinta ovessa.

Seuraavaksi hankin säädettävät metallijalat jotka ruuvattiin oven sivulaitaan kiinni, jotta saatiin sitä korotettua tarpeeksi korkealle että se myös näkyisi jenkkisänkymme takaa. K-raudasta tarttui mukaan kivoja sisustustarroja jotka seinän sijaan löysivätkin paikkansa sängynpäädystä. Samaisesta K-raudasta löytyi myös tuo makuuhuoneen tapetti.

Eräs kaveri heitti ilmaan idean vanhasta ovesta tehdystä ruokapöydästä.. Ehkä vielä joku päivä meillä on sellainenkin.

Muuta makuuhuoneemme sisustusta on pienen prinsessamme nurkkaus sänkyineen ja hoitopöytineen. Halusin vauvansänkyyn samantyyppisen verhoratkaisun minkä aikoinaan ompelin esikoiselleni vanhoista verhoista. Koska en  mieleistä valmiina löytänyt mistään, ompelin sellaisen itse kirpparilta ostetuista satiiniverhoista. Eikä tullut kalliiksi, päinvastoin, verhoille tuli hintaa kuusi euroa, kun mukaan laskee valkoisen ompelulangankin hinnan.Verhokaaresta roikkuva soittorasianallekin on parin euron kirppislöytöjä.

Kuvassa hoitopöytä odottaa vielä käyttäjäänsä ja siksi on niin siisti ja hoitoalustakin muoveissa. Sekä hylly että Baby-tekstikoriste niinkuin pupu ja mobilekin ovat kirppislöytöjä. Body on ensimmäinen lahja jonka vauvamme sai, olin silloin raskausviikolla 7 ja edelleenkään en ollut edes uskoa että olin raskaana. Ystävä läksi mukaani ultraan samalla jossa raskaus vahvistettiin ja ultran jälkeen antoi minulle tuon bodyn. Siinä lukee Superbaby- niinkuin tyttäremme onkin, lääkärinkin mukaan ihmeeksi luokiteltavissa.

Vanhaa uudistaen

Joskus tarve uudistaa vanhaa lähtee tarpeesta, joskus sopiva esine vain sattuu eteen ja uudistettuna se löytää paikkansa kotoa ihan helposti. Tässä pari esimerkkiä näistä.

Tarvitsin vessaan jonkun kivan pikkuhyllyn mihin saisin laitettua hajuvedet ja ehkä jotain muutakin kivasti esille. Katselin kaupoista ja kirppareilta, mutta sopivaa ei löytynyt.
 

Sitten vanhaa varastoani tyhjentäessä silmiini sattui maustehylly, jonka enoni oli tehnyt joskus ollessaan koululainen. Siis vuosikymmeniä sitten. Takana on vielä nimi ja luokka-aste, 2lk.
Joskus ja jossain asunnossa tämä oli meillä hetken ihan maustehyllynäkin, mutta koska nykyiset maustepurkit ovat paljon isompia kuin silloin ennen, se ura jäi tällä hyllyllä lyhyeksi. Siitä lähtien se on mukana pyörinyt, varastosta varastoon muutoissa siirtynyt ja odotellut oman paikkansa löytymistä.





 Ja siitähän se paikka löytyi, vessan seinältä. Hylly on juuri oikeansyvyinen että siihen saa kivasti kynsilakkapurkit järjestettyä ja ne hajuvedetkin menee sujuvasti ylimmälle hyllytasolle.
Mutta koska punainen väri ei istunut ollenkaan harmaata ja tummanruskeaa tunnustavaan vessaamme, sai tämäkin hylly pintaansa tummanruskean värin ennen uutta uraansa. Tekijää kunnioittaen jätin hyllyn taustapuolen maalaamatta niin että signeeraus on edelleen nähtävissä siellä.

 Tämä rottinkiarkku taasen on esimerkki siitä miten se paikka ja tarkoitus löytyy kun kuosi on uusi. Tämä tarttui mukaani kirpparilta. Hintaa sillä oli huimat 2 euroa, joka oli ihan sopuhinta kyseisestä arkusta. Kuosihan on aivan karmea ja kuntokin rapistunut. Näin kuitenkin siinä potentiaalia ja valkoisen värin pinnassa samointein, vaikka käyttötarkoitus ja paikka olikin vielä arvoitus. Arkku kyytiin ja kotiin ihmettelemään ostostaan.

Kangaskaapin kätköistä löytyi tuo kiva kangas jossa on ruokailuvälineiden ja ruokalistojen kuvia. Sekin tarttui matkaani kirpparilta joskus aikaisemmin ja samaiseen parin euron hintaan. Varaston hyllyt notkuvat erilaisista maalipurkeista joita on kerääntynyt aikojen saatossa, joten valkoista maalia kehiin ja sivellin sutimaan. Kanteen vähän lisää vanua ja nitojalla uusi kangas kiinni. Arkku on juuri kivan kokoinen koiran leluille ja tarvikkeille josta ne löytyvät helposti ja sijainti eteiskäytävällä mahdollistaa arkun käyttämisen istuimena pienille (tai miksei isommillekin) vaikka kenkiä jalkaan laittaessa.