Ovessa oli monta kerrosta maalia ja pohjimmaisena jonkin sortin vahakerros ilmeisesti. Lisäksi sitä oli ajan myötä muokattu oviaukkoon paremmin sopivaksi eli lyhennetty toisesta päästä ja jatkettu toisesta, molemmat toimenpiteet ilmeisen vinosti. Purin jatkot mutta vino lyhennys sai jäädä, se tuntui kuuluvan oveen, joten en sitä lähtenyt oikaisemaan.
Koska maalia oli monta kerrosta, totesin että helpointa/nopeinta olisi poistaa se kuumailmapuhaltimella ja rapsuttelemalla. Tai joku myrkky olisi varmaan toiminut myös, en tiedä..
Joka tapauksessa vanhat maalit läksi mukavasti näin ja lopuksi hioin koko oven ensin karkeammalla, sitten hienolla hiomapaperilla.
Aivan kaikkea väriä en tarkoituksella poistanut. Tässä vaiheessa vielä mielessä kuulsi ajatus hempeän läpikuultavasta vahakerroksesta jonka alta vanhat maalijämät kauniisti pilkottaa. Välillä mietin myös että ovi olisi kaunis juuri tuollaisena.
Rautakaupasta tarttui kuitenkin mukaan harmaa puuvaha, jonka piti olla läpikuultavaa, mutta koska tämä ei ollut mikään hyvä vaha, niin jälki oli todella rumaa ja sitä joutui levittämään monta kerrosta että sai edes jotenkuten silmää miellyttävän pinnan aikaiseksi. Levitin vahan rätillä, kokeiltuani sientä sekä vaahtomuovisivellintä myös. Olen monia vahoja käyttänyt mutta tämä oli huonointa kaikista kokeilemistani. Vielä kun nimen muistaisin...
Mutta, lopputulos oli sitten tämä, eli melko hyvin peittävä harmaa vahapinta ovessa.
Seuraavaksi hankin säädettävät metallijalat jotka ruuvattiin oven sivulaitaan kiinni, jotta saatiin sitä korotettua tarpeeksi korkealle että se myös näkyisi jenkkisänkymme takaa. K-raudasta tarttui mukaan kivoja sisustustarroja jotka seinän sijaan löysivätkin paikkansa sängynpäädystä. Samaisesta K-raudasta löytyi myös tuo makuuhuoneen tapetti.
Eräs kaveri heitti ilmaan idean vanhasta ovesta tehdystä ruokapöydästä.. Ehkä vielä joku päivä meillä on sellainenkin.
Muuta makuuhuoneemme sisustusta on pienen prinsessamme nurkkaus sänkyineen ja hoitopöytineen. Halusin vauvansänkyyn samantyyppisen verhoratkaisun minkä aikoinaan ompelin esikoiselleni vanhoista verhoista. Koska en mieleistä valmiina löytänyt mistään, ompelin sellaisen itse kirpparilta ostetuista satiiniverhoista. Eikä tullut kalliiksi, päinvastoin, verhoille tuli hintaa kuusi euroa, kun mukaan laskee valkoisen ompelulangankin hinnan.Verhokaaresta roikkuva soittorasianallekin on parin euron kirppislöytöjä.
Kuvassa hoitopöytä odottaa vielä käyttäjäänsä ja siksi on niin siisti ja hoitoalustakin muoveissa. Sekä hylly että Baby-tekstikoriste niinkuin pupu ja mobilekin ovat kirppislöytöjä. Body on ensimmäinen lahja jonka vauvamme sai, olin silloin raskausviikolla 7 ja edelleenkään en ollut edes uskoa että olin raskaana. Ystävä läksi mukaani ultraan samalla jossa raskaus vahvistettiin ja ultran jälkeen antoi minulle tuon bodyn. Siinä lukee Superbaby- niinkuin tyttäremme onkin, lääkärinkin mukaan ihmeeksi luokiteltavissa.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti