Vanhaa uudistaen

Joskus tarve uudistaa vanhaa lähtee tarpeesta, joskus sopiva esine vain sattuu eteen ja uudistettuna se löytää paikkansa kotoa ihan helposti. Tässä pari esimerkkiä näistä.

Tarvitsin vessaan jonkun kivan pikkuhyllyn mihin saisin laitettua hajuvedet ja ehkä jotain muutakin kivasti esille. Katselin kaupoista ja kirppareilta, mutta sopivaa ei löytynyt.
 

Sitten vanhaa varastoani tyhjentäessä silmiini sattui maustehylly, jonka enoni oli tehnyt joskus ollessaan koululainen. Siis vuosikymmeniä sitten. Takana on vielä nimi ja luokka-aste, 2lk.
Joskus ja jossain asunnossa tämä oli meillä hetken ihan maustehyllynäkin, mutta koska nykyiset maustepurkit ovat paljon isompia kuin silloin ennen, se ura jäi tällä hyllyllä lyhyeksi. Siitä lähtien se on mukana pyörinyt, varastosta varastoon muutoissa siirtynyt ja odotellut oman paikkansa löytymistä.





 Ja siitähän se paikka löytyi, vessan seinältä. Hylly on juuri oikeansyvyinen että siihen saa kivasti kynsilakkapurkit järjestettyä ja ne hajuvedetkin menee sujuvasti ylimmälle hyllytasolle.
Mutta koska punainen väri ei istunut ollenkaan harmaata ja tummanruskeaa tunnustavaan vessaamme, sai tämäkin hylly pintaansa tummanruskean värin ennen uutta uraansa. Tekijää kunnioittaen jätin hyllyn taustapuolen maalaamatta niin että signeeraus on edelleen nähtävissä siellä.

 Tämä rottinkiarkku taasen on esimerkki siitä miten se paikka ja tarkoitus löytyy kun kuosi on uusi. Tämä tarttui mukaani kirpparilta. Hintaa sillä oli huimat 2 euroa, joka oli ihan sopuhinta kyseisestä arkusta. Kuosihan on aivan karmea ja kuntokin rapistunut. Näin kuitenkin siinä potentiaalia ja valkoisen värin pinnassa samointein, vaikka käyttötarkoitus ja paikka olikin vielä arvoitus. Arkku kyytiin ja kotiin ihmettelemään ostostaan.

Kangaskaapin kätköistä löytyi tuo kiva kangas jossa on ruokailuvälineiden ja ruokalistojen kuvia. Sekin tarttui matkaani kirpparilta joskus aikaisemmin ja samaiseen parin euron hintaan. Varaston hyllyt notkuvat erilaisista maalipurkeista joita on kerääntynyt aikojen saatossa, joten valkoista maalia kehiin ja sivellin sutimaan. Kanteen vähän lisää vanua ja nitojalla uusi kangas kiinni. Arkku on juuri kivan kokoinen koiran leluille ja tarvikkeille josta ne löytyvät helposti ja sijainti eteiskäytävällä mahdollistaa arkun käyttämisen istuimena pienille (tai miksei isommillekin) vaikka kenkiä jalkaan laittaessa.

Vitriinistä valkoinen

Vuosia, vuosia sitten sain enoltani umpipuisen vitriinin. Siis ihan rehellistä puuta eikä mitään huonekalulevyhökötyksiä. Muutenkin kivan kokoinen ja muotoinen ja siihen mahtuu vaikka mitä. Mutta se kuosi, kellastunut lakkapinta, siihen olin jo kyllästynyt aikoja sitten. Pari vuotta kypsyttelin ajatusta siitä työmäärästä jonka vitriinin hiominen ja pinnan uudelleenkäsittely vaatisi. Välillä jo harkitsin koko hyllystä luopumista. Mutta sitten kun katselin että mitä hintaa olisi tullut hankkia mitään vastaavaa mutta eriväristä tilalle niin tulin toisiin ajatuksiin ja lopulta sitten viime kesänä laitoin hiomakoneen laulamaan. Hiomista riittikin sitten jokaiselle jolla tuntui tekemisen puutetta olevan.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Oma hommansa oli jo pelkkä purkaminen. Mietin jo silloin että mitenhän enää kasaan saa kun niin monessa muutossa mukana ollut ja niin monesti purettu että takalevyt varsinkin alkoi melko huonossa kunnossa olla.
Hiomiseen kului tosiaan koko kesä kun oli hieman motivaatio-ongelmia ja hankala raskaus rajoitti jonkun verran.
Syksymmällä sitten lopulta pääsin osia pintakäsittelemään.
Jo ennen kuin aloitin urakkaa, olin päättänyt että pintaan tulee puuvaha. Pidän vahan ulkonäöstä ja läpikuultavasta pinnasta, sekä siitä miten helppo vaha on käsitellä.
Rautakaupasta mukaan tarttui Pigrolin Zen petsivaha ja värinä Origami.Vahan joutui levittämään kahteen kertaan että pinnasta sai tasaisen näköisen. Tykkäsin että paras väline levittämiseen tämän vahan kanssa oli vaahtomuovisivellin.

Vahauksen jälkeen.
Taustalevytkin, kaikki 4 kpl, hioin ja niihin tuli vahan sijasta valkoinen maali, mutta vain reunimmaiset päätyivät paikalleen asti. Kaksi levyistä oli jo niin huonossa kunnossa että jätettiin ne pois ja taustana toimii valkoinen seinä. Niiden puuttumista ei edes huomaa.
Ennakoimme tulevan jälkikasvumme syntymän ja kasvun ja hylly pultattiin seinään kiinni niin ettei se pääse vahingossakaan kaatumaan.

Ilme muuttui entisestään paremmaksi kun vanhanaikaiset puunupit vaihdettiin hopeanvärisiin metallivetimiin joissa on kukkakuvio. Nämä löytyi sen enempiä etsimättä Tokmannilta ruokakauppareissulla. Tykästyin niihin heti kun näin ne ja ne näyttivät sopivilta kokonsa puolestakin korvaamaan puunuppeja.

Siinä vielä vitriini täysin valmiina, ovetkin jo paikoilleen asennettuina. (ja hirmuiset törkykasat edessä..) Sinne mahtuu sovussa niin romssut kuin koulukirjatkin ja lasiovien taakse koruja sun muuta "tarpeellista ja tärkeää".

Tapettia ja tauluja

Olen hulluna tapetteihin. Minulla on iso laatikollinen erilaisia tapetteja, rulla per kuosi, toisia jopa kaksi mutta eipä sen enempää. Niitä voi käyttää mihin vain. Tai itse ainakin käytän. Nyt joku vetää syvään henkeä ja pohtii tapettirullan hintaa. Ei, ne ei ole täyshintaisia tapetteja kalleimmista sisustusliikkeistä vaan tarjoustapetteja ihan tavallisten ihmisten tavallisista rautakaupoista. Euron rulla-tarjouslaari varsinkin on minun suosikkini. Myös kirppareilta on tarttunut matkaan kivakuosisia tapettirullia.
Liukaspintaisia tapetteja olen käyttänyt esim. hyllypaperina, ovat paljon kestävämpiä kuin varsinaiset hyllypaperit eivätkä säikähdä kostealla pyyhkimistä. Tapetit on kivoja myös askartelussa, ne käy melkein mihin vain!

Näiden laatikoiden idean äiti on ystävä jolla riittää luovuutta kehitellä vaikka mitä. Kyseessä siis aivan tavalliset kenkälaatikot tapetilla päällystettynä. Nämä on kuvattu entisessä asunnossamme, ja kuten taustalta näkyykin, laatikoissa on käytetty seinien tapetoimisesta jääneitä tapetinpaloja. Nyt näitä laatikoita on kertynyt jo enemmänkin.

Tässä mm muutama säilytyslaatikko lisää. Ja sitä euron tapettia.











Samaiselta ystävältä sain tämän ihanan violetin kukkatapetinpalasen josta tuli taulu meidän entisen asunnon keittiön seinälle. Nykyisellään samainen taulu koristaa eteiskäytävän seinää ison peilin vieressä.
Tapettitaulun vierellä on tuo Kitchen Dinner choices-taulu, joka sekin on tarraa vaille kierrätystavarasta kasattu. Kirpparilta löytyi kehykset, jotka maalasin mustaksi ja sitten se hautautuikin kaapin perukoille odottamaan sopivaa kuvaa. Erään kerran sisustustarroja nettikaupasta selaillessani sattui tuo tarra silmään ja heti keksin että se on sopiva noihin kehyksiin. Joten niihin se sitten tuli. Liimasin suoraan lasin päälle. Ja taustalle yllättäin, tapetinpalanen.

Ja niitä tauluja lisää. Eräs tuttava jakoi facebookissa muutaman todella kauniin mustavalkoisen kuvan, jotka sitten tulostin ja halusin seinälle. Kirppikselle sopivia kehyksiä etsimään ja löytyyhän niitä kun etsii. Yksistäkään en euroa enempää maksanut, ja kotiin päästyä maalasin mustiksi kaikki. Siitä ne syntyi, omaa silmää miellyttävät taulut. Taulujen päällä Jotexilta tilattu Carpe Diem-puuteksti ja taulujen vierellä ystävältä saatu Friends-huoneentaulu.
Ystävä on ehkä kaukana, mutta sydämessä lähellä koko ajan.

Kierrätystä

Tänään voisin purkaa kuvakasaa esittelemällä näitä roskasta ruukuksi-juttuja. Osa on tullut maalailtua ihan vain siksi että purkin pohjalla on ollut maalia ja on tullut tunne että johonkin sen voisi sutia ja sitten on etsimällä etsitty joku kohde mihin sen sutii. Osa taas on syntynyt pikaisesta tarpeesta, kun on taas kerran lähtenyt mopo käsistä puutarhamyymälässä ja ei olekaan tarpeeksi ruukkuja tai paikkoja kaikille uusille rehuille.

Tässä yksi oiva esimerkki jämämaalin käytöstä. Tuon pöntön pohjalle jäi pikkuisen valkeaa maalia, joten kiireellä kaivelin vanhan hedelmälaatikon esiin ja maalasin sen. Ja kun vieläkin oli maalia jäljellä niin maalasin lopulta itse maalipöntön. Ja mustalla maalilla sabluunakuviot perään heti kun maalipinta oli sen verran kuivahtanut että kärsi uutta päälle laittaa. Pöntön suunnittelin äidilleni tuhkakupiksi, tein jopa kanteen pienen reiän tumppeja varten, mutta eihän se äiti raahtinut sitä siihen käyttöön ottaa vaan kukkaruukuksi päätyi tämä. Hedelmälaatikko taasen on minulla huivikorina eteisen hattuhyllyllä.

Reunoilla olevat ikivanhat muoviruukut ovat kulkeneet matkassani todella monta vuotta, en edes muista että miten kauan, mutta veikkailen noin kymmentä vuotta. Yllättävän kestäviä ovat olleet. Mutta alkoivat näyttää aika rujoilta hiljalleen. Ilme piristyi kummasti kun kilikalimaalilla vetäisi uutta väriä pintaan. Ja sama temppu maalipöntöille niin sai niistäkin toimivat ruukut. Pohjaan vain tietenkin muutama reikä ettei jää vesi seisomaan.

Kaipailin myös hieman pienempiä ruukkuja kukille. Niitä sain maalaamalla kaverilta saadut isot persikkapurkit samaisilla maaleilla.

Tämä koko kokonaisuus on keräilty vähän sieltä ja täältä ja kilikalimaalilla uuudistettu ja omaan makuun sopivaksi muokattu. Puutarhapöytä on anopin perua, oli ensin valkoinen ja meillä monta vuotta käytössä. Pöytäpinta oli jo kulunut ja muuttanut väriään. Jännitin hieman että miten maali pysyy muovipinnassa ilman mitään hiomisia tai primereita, mutta hyvinhän tuo on pysynyt jo monta vuotta. Värivalintana musta.
Tuolit löysin kirpparilta 8 euron kappalehintaan. Ne on jotain painavaa metallia ja olivat tummanvihreät alunperin. Mustaksi maalasin nekin. Tuolien istuinpehmusteet löytyi Biltemasta ihan muutamalla eurolla. Ruukku ja kori tarttuivat mukaan joltain kirpparilta, seisoivat tuolla vintillä aikansa turkoosin värisinä ennenkuin maalasin nekin muihin sävyihin sopiviksi. Pinkki lyhty on Jyskin kahden euron tarjouskorista.
Seinällä oleva hylly on sekin kirpparilta lähtöisin, pari euroa siitä maksoin. Ja maalasin mustaksi. Siitä sainkin sitten säilytyshyllyn noille talvisille lyhdyille.
Ja jouluvalothan meillä roikkuu ympäri vuoden. Sammutetaan ne sentään  kesäksi.

Tuumailusta toimeiluun

Nyt kun on tuumailtu, niin olisikos se välillä aika esitellä niitä toimiakin? Facebookissa olenkin kavereitani kiusannut kuvilla pienten kätösteni aikaansaannoksista ja ajattelin aluksi osan siellä olevista kuvista siirtää tännekin.

Vaikea keksiä että mistä aloittaisi, mutta kun noita kuvia katselee niin ehkä suman purkaminen olisi selkeintä aloittaa sieltä missä pieni on kaunista eli helmistä. Helmityöt on mukava tapa tappaa aikaa ja luoda jotain itselle mieluista, kaunista ja oikean väristä. Varastoistani löytyykin aimo kasat erilaisia, eri kokoisia, eri värisiä, eri materiaaleista valmistettuja helmiä sekä muita tarvikkeita ja työkaluja.

Tässä ensimmäisiä kokeiluja helmitöiden parissa. Näistä sain kipinän jatkaa, koska nämä olivat tosi helppoja ja nopeita tehdä. Perhonen on tehty lasihelmistä ja sudenkorentoihin käytetty putkihelmiä sekä erikokoisia lasihelmiä. Ja ihan erikeeperillä liimattu magneetit taakse, niin niistä tuli kivat jääkaappimagneetit.

Monenlaisten korujen tekoa on myös tullut kokeiltua, mutta koska itse pidän eniten rannekoruja niin ehkä juuri siksi suosikeiksi ovat nousseet rannekorut joko silikoninauhaan tai kieppimetallilankaan tehtynä. Nämä ovat ihkaensimmäiset tekemäni kieppikorut.

Ystäville lahjoiksi heille väreiltään sopivia koruja. Yhdelle vaaleanpunaista..

Toiselle luonnonläheisiä värejä, ruskean eri sävyjä

Ja pari korua sinisen ja vihreän sävyissä niistä väreistä pitävälle ystävälle

Vaiston varassa..

Tavat ja tottumukset on tiukassa kun niihin kerran oppii. Jos jotain asiaa teet päivittäin, sitä teet herkästi vaistomaisesti silloinkin kun ei tarvitsisi. Tai minä näköjään ainakin teen. Ja nyt tämän vauva-arjen myötä tietyt tavat on juurtuneet todellakin liian syvään jo! Esimerkkejähän riittää, miehessäni hilpeyttä herättää muunmuassa se, kun olen kaupassa ja työnnän ostoskärrejä, niin siinä vaiheessa kun pysähdyn hyllylle, heijaan kärrejä vaistomaisesti aivan kuin vauvanvaunuja.. Mutta itseäni eniten häiritsevä tapa ja tottumus on ravistaminen. Se juontaa juurensa siitä kun meillähän on pullovauva, eli korvikkeella mennään. Ja korvikepurkkia pitää ravistaa ennenkuin avaa ja kaataa pulloon. Kun päivästä toiseen, monta monituista kertaa vuorokauden aikana, kellonaikaan ja säähän katsomatta ravistelet sitä korvikepurkkia ennen aukaisua niin lopulta ravistat kaikkea missä on nestettä. Kasvovesipurkkia, maitotölkkiä jne. Mutta pohjat tässäkin asiassa veti tänään kivennäisvesipullo. Aivan armoton hellepäivä ja me olimme kaupungilla kiertelemässä. Oltiin juuri tultu kaupasta josta olin napannut mukaan pullollisen ihanaa, maustettua kivennäisvettä. Ja kun viimein vauva, rattaat, ostokset ja oma takapuoli oli autossa ja auto liikkeellä (onneksi mies ajoi..) niin minä tyttö kaivelen viileän kivennäisvesipulloni kassista, ravistan ja aukaisen! Siinä se sitten kotimatka sujuikin rattoisasti autoa kuivaillessa nenäliinoilla. Mekkokin oli litskamärkänä ja kun pikkusenkin liikahdin tunsin kuinka märkä vana valui takapuolen alla nahkapenkillä. Jippii.. Hitto.

Hippu: 5-vuotisarvonta!

Hippu: 5-vuotisarvonta!: Tasan viisi vuotta sitten olin äitiyslomalla ja odotin esikoistani. Hurahdin tuolloin ihan totaalisesti ompelun maailmaan lastenvaa...



Linkin takana arvotaan ihania kankaita :) 

Voihan vesilasku..

Viime viikot olen jännännyt että milloinkahan ne vesilaitokselta muistavat meitä tasauslaskulla. Siitä jännitys kun olen erittäin hyvin tietoinen siitä että kulutuksemme on ollut reilusti enemmän kuin arviolaskutus.. Eilen se sitten tuli, tai ei vielä lasku vaan mittarinluentalappu. Muistelen että viimeksikin kun se tuli minun piti soittaa vesilaitokselle ja kysyä että miten tätä luetaan. Siis sitä mittaria, jossa on ensin mustia numeroita neljä kappaletta ja sitten perään punaisia kolme kappaletta. Ja siinä luentalapussa on sopivasti seitsemän tyhjää ruutua varattu niille numeroille. Äkkiseltään sitä lappua tutkiessa huomasin että edellinen lukema on ollut 240 kuutiota. Reippaasti astelin kynän ja lapun kanssa mittarille ja hetkeä myöhemmin tärisevin käsin takaisin. Ja sitten hitaasti takaisin mittarille, matkalla kaikki mahdolliset valot sytyttäen, siinä toivossa että olisin hämärässä vahingossa väärin katsonut. Ja taas takaisin kädet täristen. Haparoiden kirjoitin uuden lukeman paperin ylälaitaan, en suinkaan niihin ruutuihin mihin olisi pitänyt. Pikapanikointi ja sitten hyvin varovaisesti sopersin miehelleni että "miten hemmetissä on mahdollista että on kulutettu vuodessa yli 500 kuutiota vettä..?" Seuraavaksi tietokoneen ääreen ja googlaamaan paikallisen vesilaitoksen nettisivuja ja sieltä hinnastoa. 4,40 kuutio.. hmm.. äkkiseltään sellanen reilut kaksi tuhatta. Apua! Seuraavaksi etsimään puhelinta ja syvä pohdinta että soitanko ensin terkkarille ja anelen nitroja vai otanko härkää sarvista ja soitan suoraan vesilaitokselle. Pohdinnan tulos oli että ei ne kuiteskaan anna niitä nitroja tuosta vaan joten vesilaitokselle soittamaan siis. Sieltä vastasi mukavankuuloinen naisihminen joka kuunteli tarinani, kysyi pari tarkentavaa kysymystä ja totesi että ette te kyllä ole mitenkään noin paljoa kuluttaneet, menepäs sinne mittarille ja tutkitaan asiaa. Ja hetken päästä taas kädet tärisi, ei niinkään säikähdyksestä vaan helpotuksesta. Kuulemma kuuluu ilmoittaa ne mustat numerot siitä alkupäästä, eikä niitä punaisia numeroita, jotka minun mielestäni asettuisivat sopivasti 7-ruutuisen rimpsun kolmeen viimeiseen ruutuun. Huh! Lopulta alkoi naurattamaan itseänikin, tämä puhelimen toisessa päässä oleva naishenkilö olikin jo tovin hihitellyt.
Ja taas vannoin itselleni että seuraavan kerran muistan kyllä mikä lukema pitää ilmoittaa. Ja samointein muistin että niin taisin vannoa viime kerrallakin..
Noh, siitä kriisistä kun selvisin niin joutikin  nukkumaan. Ihan vaan siksi että pääsee heräämään aamuyöllä ja tajuaa että sähkölasku jonka pitäisi tulla kerran kuussa tulikin viimeksi helmikuussa.. Eli sitä sitten vuorostaan odotellessa. Ei mahda olla pienimmästä päästä sekään. Omakotiasumisen iloja! 

Virittelyä

Nyt tuli raja vastaan ja annoin periksi. Kuluneen talven aikana minua on moneen otteeseen kehoitettu kirjoittamaan blogia. En täysin ymmärrä että miksi, mutta pari vaihtoehtoa on; joko joku huima pitää kirjoituksiani jollain tapaa viihdyttävinä tai sitten tavoitteena oli saada minut vähentämään kirjoitteluani facebookissa ja painottamaan sitä jonnekin muualle, hieman sivummalle toisten uutisvirroista. Tiedäppä häntä, mutta pienen pähkäilyn jälkeen ja siskolta saatujen nimimerkkien ja otsikoiden turvin starttailen tätä blogia hiljalleen rakennellen. Tietotekniset taitoni huomioiden voi mennä aikaa että keksin miten saisin aluksi muokattua blogini ulko-asua. Ja jatkossa saattaa jopa joku kuvakin tulla, kunhan keksin miten se tehdään. Sitä odotellessa siis..