Viime viikot olen jännännyt että milloinkahan ne vesilaitokselta muistavat meitä tasauslaskulla. Siitä jännitys kun olen erittäin hyvin tietoinen siitä että kulutuksemme on ollut reilusti enemmän kuin arviolaskutus.. Eilen se sitten tuli, tai ei vielä lasku vaan mittarinluentalappu. Muistelen että viimeksikin kun se tuli minun piti soittaa vesilaitokselle ja kysyä että miten tätä luetaan. Siis sitä mittaria, jossa on ensin mustia numeroita neljä kappaletta ja sitten perään punaisia kolme kappaletta. Ja siinä luentalapussa on sopivasti seitsemän tyhjää ruutua varattu niille numeroille. Äkkiseltään sitä lappua tutkiessa huomasin että edellinen lukema on ollut 240 kuutiota. Reippaasti astelin kynän ja lapun kanssa mittarille ja hetkeä myöhemmin tärisevin käsin takaisin. Ja sitten hitaasti takaisin mittarille, matkalla kaikki mahdolliset valot sytyttäen, siinä toivossa että olisin hämärässä vahingossa väärin katsonut. Ja taas takaisin kädet täristen. Haparoiden kirjoitin uuden lukeman paperin ylälaitaan, en suinkaan niihin ruutuihin mihin olisi pitänyt. Pikapanikointi ja sitten hyvin varovaisesti sopersin miehelleni että "miten hemmetissä on mahdollista että on kulutettu vuodessa yli 500 kuutiota vettä..?" Seuraavaksi tietokoneen ääreen ja googlaamaan paikallisen vesilaitoksen nettisivuja ja sieltä hinnastoa. 4,40 kuutio.. hmm.. äkkiseltään sellanen reilut kaksi tuhatta. Apua! Seuraavaksi etsimään puhelinta ja syvä pohdinta että soitanko ensin terkkarille ja anelen nitroja vai otanko härkää sarvista ja soitan suoraan vesilaitokselle. Pohdinnan tulos oli että ei ne kuiteskaan anna niitä nitroja tuosta vaan joten vesilaitokselle soittamaan siis. Sieltä vastasi mukavankuuloinen naisihminen joka kuunteli tarinani, kysyi pari tarkentavaa kysymystä ja totesi että ette te kyllä ole mitenkään noin paljoa kuluttaneet, menepäs sinne mittarille ja tutkitaan asiaa. Ja hetken päästä taas kädet tärisi, ei niinkään säikähdyksestä vaan helpotuksesta. Kuulemma kuuluu ilmoittaa ne mustat numerot siitä alkupäästä, eikä niitä punaisia numeroita, jotka minun mielestäni asettuisivat sopivasti 7-ruutuisen rimpsun kolmeen viimeiseen ruutuun. Huh! Lopulta alkoi naurattamaan itseänikin, tämä puhelimen toisessa päässä oleva naishenkilö olikin jo tovin hihitellyt.
Ja taas vannoin itselleni että seuraavan kerran muistan kyllä mikä lukema pitää ilmoittaa. Ja samointein muistin että niin taisin vannoa viime kerrallakin..
Noh, siitä kriisistä kun selvisin niin joutikin nukkumaan. Ihan vaan siksi että pääsee heräämään aamuyöllä ja tajuaa että sähkölasku jonka pitäisi tulla kerran kuussa tulikin viimeksi helmikuussa.. Eli sitä sitten vuorostaan odotellessa. Ei mahda olla pienimmästä päästä sekään. Omakotiasumisen iloja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti